Rock My Life

Epäonnistumisen sietäminen

29.8.2013

Kovimmatkin tyrskyt taittuvat, kun veistokselliset vartalot sulautuvat niihin.

Viimeiset neljätoista kilometriä odotin lämmintä saunaa, pizzaa ja huurteista. Oli jo selvää, että kaksi asetettua tavoitetta: kuuden tunnin alitus ja Kunnon Herrojen ykkössija eivät tule toteutumaan – eivätkä toteutuneet. Loppuaika oli 6.09 ja sijoitus jäsenten välisessä ”leikkimielisessä” kilpailussa toinen.

Odotukset ennen lähtöä olivat korkealla +14 -asteisesta säästä huolimatta. Kalajärvi lainehti ja aaltoili, merkkipoijut olivat ajautuneet pitkin rantakaislikoita. Olin luottavainen uintikuntooni, vaikka edellisestä avovesiuintikilpailustani olikin kulunut jo reilut kaksi vuotta. Lähtölaukaus päästi minut piinasta ja pääsin puolimatkojen triathlonin ensimmäisen lajin kimppuun. Noin 40 minuutin suorituksen aikana olin toistuvasti kirjaimellisesti aallonharjalla ja yhtä monesti sekä fyysisesti että henkisesti aallonpohjalla. Jokainen naamataulusta löytyvä reikä oli täynnä järvivettä sekä kilpakumppaneiden sormia. Leukaluut asettuivat parin kasvoille tulleen potkun seurauksena ja pohkeet jalkaterien kera kramppasivat vuoronperään, jottei uintipotkuja kyennyt suorittamaan täysipainoisesti.

Pyöräosuus kulki kuin rasvattu siihen asti, kunnes vesisade romutti palkintopallihaaveeni. Ylläni ollut 90-luvun alun triathlonhaalari ei suojannut hartioitani vesisateelta, eikä sitä seuranneelta kylmyydeltä. Puolet matkasta kannustin ohitseni ajavia, jo kertaalleen ohittamiani, pyöräilijöitä. Osoitin Fair Play -henkeä. Todellisuudessa minua vitutti.

Juoksuosuus oli jo ennen lenkkareiden vaihtoa kärsimystä. Yläselkäni oli niin juntturassa, etten pystynyt päätä kääntämään ja tarkkailemaan, milloin yksi urheiluseuramme jäsenistä alkaa hengittää niskaani. Tiesin hänen lähestyvän – tiesin hänen nauttivan tilanteesta suunnattomasti. Ohitseni hän pyyhkäisikin, en pystynyt vastaamaan hänen vauhtiinsa – kannustin häntäkin..

Maalivaate lopetti kärsimykseni. Olin osin pettynyt, osin helpottunut – lauantaikuntoilu ”talvipakkasessa” sateen riepoteltavana oli ohi. Ennen kaikkea olin kuitenkin ylpeä ja onnellinen. Olin kahlannut kuusi tuntia eteläpohjalaisessa luonnossa. Takaiskuista huolimatta en keskeyttänyt, vaan taistelin loppuun saakka. Tarjosin myös nuoruusvuosien kaltaisen liikunnallisen elämyksen kilpailupaikalle kannustamaan tulleelle isälleni, joka ehkä mielessään näkee minut edelleen taistelemassa kärkisijoista. Tärkeimpänä asiana nostan kuitenkin yhteisen hienon kokemuksen kahden muun Kunnon Herran kanssa, joista jäsen Lari Runsten oli tällä kertaa ylivoimainen, ansaitusti. Jäsen Toni Antilan kanssa meille jäi vielä rutkasti petrattavaa ensi vuoden koitoksiin.

Olen aina ollut kilpailuhenkinen ja kaikki asiat kroketista pituushyppyyn on pitänyt voittaa. Sillä ei ole ollut vaikutusta, onko kyseistä lajia harjoitellut, saati koskaan kokeillut. Iän ja ajan myötä urheilullisia suorituksia ei ole enää kuitenkaan ollut syytä ottaa liian vakavasti. Lisäksi neljäs Kunnon Herra, jäsen Jan Runsten, pitää huolen siitä, että kirittävää muun muassa triathlonin saralla riittää. Hän suoritti samana viikonloppuna puolitriathlonimme kanssa jo toisen täyden matkan kilpailunsa Kööpenhaminassa. Sen lisäksi, että hän on hieno mies, hän on loistava urheilija, joka suhtautuu harrastukseensa vakavasti, mutta terveellä tavalla sen muuhun elämään suhteuttaen.

Kilpailuhenkisyys oikein jalostettuna on suuri rikkaus – sen siirtämisestä työelämään kävimme läpi Kalajärveä tyynemmillä vesillä Kokemäenjoen virroissa Porin yliopistokeskuksen vuoden 2006 tutkijan sekä SkillPixelsin -yrityksen perustajan ja johtavan tutkijan Harri Ketamon kanssa. Silloin kun emme olleet melojemme ja kajakkiemme kanssa solmussa, keskustelimme kilpailemisesta, voittamisesta, epäonnistumisesta sekä niiden yhteydestä yritystoimintaan. Harri vertasi kestävyysurheilua ja yritystoimintaa toisiinsa ja löysi yhtäläisyyksiä pitkäjänteisestä toiminnasta ja kilpailuhenkisyydestä. Voittamisen suuren merkityksen lisäksi tärkeää on oppia sietämään epäonnistumista – oppia käsittelemään (ei ottaa tavaksi) epäonnistuminen – kyetä analysoimaan tapahtunut, oppia ja palata radalla entistä vahvempana.

Usein yrityselämässä, kuten tämän tarinan triathlonissakin, valmistautuminen on merkittävässä asemassa onnistumisen takaamiseksi. Samoin on, Harrin mukaan, myös SkillPixelsissä. Matemaattisessa oppimispelissä kone ei ohjaa lasta, vaan lapsi konetta. Mikäli haluaa pelin hahmon menestyvän, on tehtävä taustatyötä, selvitettävä asioita – valmistauduttava. Huolellisen taustatyön tehtyä onnistuminen on todennäköistä – epäonnistuminen täten myös siedettävämpää, koska et olisi voinut valmistautua paremmin.

Uskon, että triathlon-koettelemusten ja melontahetken seurauksena opin uutta ja olen jälleen valmiimpi huomisen haasteisiin. Koska en ole varma muistanko kaiken oppimani ja kuulemani, Harri Ketamon vinkki seuraavasta haastettavasta osui kohdalleen. Haastan seuraavaksi juoksulenkille ja venyttelytuokioon Kristian Kiilin, luonne- ja muistipelien kehittäjän.

Saatat pitää myös seuraavista